Tekoäly ja koneoppiminen ei ole ratkaisevaa nykyhetkessä. Isossa kuvassa kaksi kysymystä on tärkeämpiä, miten edistetään toimialoja poikkileikkaavia ratkaisuja, jotka ovat sitä aitoa ATK:ta, myös yhteiskunnan tehokkuutta nostavaa? ja toisena, ketkä ehtii valjastaa datan käyttöön?

Törmäsin Forbesin julkaisuun aiheesta (Industry 4.0 | From Analysis To Action: Are Companies Doing Enough?) sekä artikkelista syvempään Deloitten tutkimukseen aiheesta (The Industry 4.0 paradox: Overcoming disconnects on the path to digital transformation). Sen enempää toistamatta näiden havaintoja, mielestäni…

Ensimmäinen kysymys: Miten edistetään toimialoja poikkileikkaavia ratkaisuja?

  • Yksinkertainen esimerkki case: Miksi firman kuitit ei ui digitaalisena suoraan taloushallintoon kun se olisi loppukäyttäjälle todella mieluisa uudistus / koodia vaatii verrattaen vähän? Lisäksi yhteiskunnan tasolla aika iso siivu työmäärää poistuisi kun kuukausittainen kuittirumba selvittelytileineen poistuisi, luulen että verottajakin kiittäisi.
  • Ongelma: Tähän ei löydy business casea jossa ekosysteemin ratkaisevat tahot voittaisivat kaikki. Välissä on ainakin maksupääte, pankki (/luottokorttiyhtiö), taloushallinto-ohjelmisto ja ko. toiminnon tekemiseksi tarvittais näiden kolmen yhteistyötä ja kuka maksaisi kehityksen? Kehitysaskeleesta puuttuu taloudellinen intressi vaikka se palvelisi koko yhteiskuntaa.
  • Ratkaisu: Luulen, että tämän tyyppisille toimialoja poikkileikkaaville ratkaisuille tarvittaisiin valtiotason ohjausta, ehkäpä olisi aika nimittää hallitukseen digitalisaatiolle oma ministeriö, jonka tehtävä on edistää toimialojen välistä digiloikkaa? Toinen vaihtoehto on odottaa, että joku saa mallinnettua ratkaisuun kaikki tahoja hyödyttävän business casen ja se tekee eri ekosysteemeihin kuulumisen elinehdoksi. Startupit eivät ole tähän ratkaisu, yksi toimija lisää ei ratkaise business case ongelmaa.

Toinen kysymys: Ketkä ehtii valjastaa datan käyttöön?

  • Artikkelissa mainitun PDP Loopin mukaan edetään ns. Digital-Digital vaiheessa, ts. vanhoja digipalveluita korvataan uusilla, eli dataa kertyy valtavia määriä koko ajan vanhan lisäksi. Datan tiedetään olevan tärkeä.
  • Ongelma: Ehjään dataan tehty tutkimus maksaa paljon ilman takeita siitä, että se kannattaa vaikka todennäköisesti se maksaa itsensä takaisin. Vaikea yhtälö, koska suoraa ROIta ei voida laskea.
  • Ratkaisu: Pari lainausta artikkelista riittänee? ”Just over half of respondents rated themselves as capable of using data to make decisions in real time, while 45 percent said that they don’t currently have that capability (but are building it).” JA ”More than 60 percent of executives reported that using insights from data to inform decision making in real-time has led to significant ROI.” Eli näinhän se menee, hanki kyvykkyys – investoi upfront rohkeasti data-analyysiin, toki panosta datan laatuun ennen käyttöä. Ehkä tähän nyt voi hyödyntää jollain tasolla myös tekoälyä ja koneoppimista.

Mitäs mieltä muut on näistä digiloikan kahdesta alueesta? Itse luulen, että eri toimialojen, toimijoiden tasapaino voi heitellä lähitulevaisuudessa voimakkaasti. Riippuen siitä, kenellä on rohkeus tehdä liikkuja näissä kahdessa kategoriassa.

Itse toivoisin, että ilmastonmuutoksen vanavedessä myös poliittisessa keskustelussa pohdittaisiin yhteiskunnan kannalta järkevää digitalisaatiostrategiaa – tarkoittakoon vaikka omaa ministeriötä ja lisäkuluja, väitän että matalalla keinuvia hedelmiä olisi kerättäväksi.